Outolintu -kirja on pullollaan käännekohtia, ja juoni on lähes koko ajan ennalta arvaamaton. Ensimmäinen käännekohta tapahtuu heti kirjan alussa, kun Tris osallistuu taipumustestiin, jossa selviää, mihin viidestä osastosta (Uskalias, Vaatimaton, Sopuisa, Rehti, Terävä) hän sopii parhaiten. Tris ei kuitenkaan saa testistä selkeää tulosta, joten hän joutuu valitsemaan ja valitsee Uskaliaan, kaikkia lukijan odotuksia vastaan.

Kirjassa tapahtuu koko ajan pieniä käännekohtia, joista suurin osa ei sinällään vaikuta kirjan sisältöön tai juonen kulkuun. Näihin lukeutuu muun muassa kohtaus, jossa Trisin ystävä on väittänyt vastaan Uskaliaan johtajalle, Ericille, ja rangaistuksena hän on joutua maalitauluksi Neljän heittäessä tätä veitsillä, mutta Tris menee väliin ja joutuu lopulta itse maalitauluksi.

Keskeisin käänne juonessa on minusta kuitenkin se, kun Tris eräänä yönä herää ja huomaa, että kaikki muut Uskalias-kokelaat ovat lähteneet makuusalista. Lähdettyään etsimään heitä hän huomaa, että koko osasto on menossa kohti Vaatimattoman kaupunginosaa aikomuksenaan hyökätä sinne. Kukaan ei kuitenkaan ole oma itsensä, vaan jokaiseen on pistetty ruiske, joka kyllä pitää ihmisen hereillä, mutta kadottaa tietoisuuden siitä, mitä hän on tekemässä. Se saa heidät myös tottelemaan jokaista saamaansa käskyä. Tästä alkaa sota, joka jatkuu romaanitrilogian seuraavissa osissa.